"Kasvun kipinöitä lenteli niin minussa kuin ohjaamissani ryhmissä."

Monesti sanotaan, että ensivaikutelma on tärkein. En tule koskaan unohtamaan jännityksen kaltaista taianomaista tunnetta, kun saavuin Metsäkartanolle ensimmäistä kertaa. Osallistuin kansainväliseen nuorisovaihtoon, jossa nukuimme ensimmäisen yön partiolaisten majalla. Saavuimme Metsäkartanolle aamulla meloen kanooteilla ja minut valtasi huikea tunne; olin päässyt mukaan oikeaan seikkailuun, en tiennyt yhtään mitä kaikkea oli edessämme. Yhdeksän päivää kansainvälisen ryhmän kanssa oli vaikuttava elämys. Patikoidessamme Pumpulikirkon kautta Tiilikkajärvelle koin valtaisan oivalluksen. Muiden eurooppalaisten nuorten häkeltynyt haltioituminen Suomen luonnosta, metsistä pullollaan sieniä ja marjoja sai minut ymmärtämään, etteivät aina ympärilläni olleet metsät olekaan vain metsiä. Vaan jotain paljon ihmeellisempää.

Palasin Metsäkartanolle vielä toisen kerran kansainvälisen projektin tiimoilta, kunnes oivalsin taas jotakin uutta. Ehkä sittenkään opiskelemani alat eräoppaan ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tiimoilta, eivät olleetkaan niin kovin kaukana toisistaan. Piti vain löytää oikeaan osoitteeseen. Projektin jälkeen nappasin silloista ohjelmapalveluvastaavaa Tanjaa hihasta todeten, että nyt on sellainen homma, etten oikein suostu lähtemään täältä ennen kuin tiedän milloin varmasti voin tulla takaisin. Niin suuren vaikutuksen paikka oli minuun tehnyt ja vuosien varrella olen saanut huomata, etten todellakaan ole ainoa, johon tämä syrjäinen niemennokka on vaikutuksen tehnyt.

Palasin kuukauden päästä leirikoulusesongin ihmeelliseen maailmaan ohjaajaksi. Koululaisia vipelsi touhuten monenlaisia aktiviteetteja pitkin niemeä ja ympäröiviä metsiä. Jäin heti koukkuun seikkailukasvatukselliseen pedagogiseen työhön, jonka avulla pystyy auttamaan opettajien työtä kouluryhmien yhteen hiomisessa ja tasavertaisten oppimisen hetkien mahdollistamisessa. Kasvun kipinöitä lenteli niin minussa kuin ohjaamissani ryhmissä. Oli kyse sitten polkuautoralleista tai kädentaidoista - aina pääsi huomaamaan hyvää tai vaikuttamaan oppilaiden kanssakäymiseen toistensa kanssa. Puhumattakaan leirinuotion äärellä käydyistä keskusteluista! Toimia kasvattajana, mutta niin mukavin ja positiivisin tavoin.

Palasin myös seuraavalle sesongille… Ja siitä eteenpäin jokaiselle syksyn ja kevään sesongille kymmenen vuoden ajan. Nautin valtavasti työstäni ja eri sesonkien teemoista. Syksyisin hiottiin ryhmiä enemmän yhteen, keväisin riemuittiin kovasta työstä sekä nurkan takana odottavasta lomasta ja uusista haasteista. Pyydettiin oppilaita pitämään toisista huolta vielä sitten yläasteellakin. Pienin hienovaraisin keinoin opin ajan saatossa ohjaamaan lopulta enemmän ryhmää, kuin aktiviteettia. Miten monia upeita muistoja olenkaan saanut olla luomassa, niin monelle kasvavalle nuorelle, kuin myös lapsille, vanhuksille, tyhy-päiviään viettäville, ja niin edelleen! Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Vuodet vierivät ja jäin välillä muualle töihin. Muutaman vuoden jälkeen ihmettelin, että mikähän tässä on, kun tuntuu, että jotain tärkeää elämästäni puuttuu. Sain kutsun Metsäkartanolle juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä, kunnes tajusin: Metsäkartano ja sen väki elämästäni oli puuttunut. Haravapuron kaunis vanha metsä, tutut saunat ja rakkaiksi tulleet ihmiset, Ylä-Keyrityn hiuksia hemmotteleva vesi.

Ei kulunut kauaa, kun saavuin muuttokuorman kanssa Rautavaaralle. Pääsin tekemään äitiysloman sijaisuutta voimaa vanhemmuuteen –hankkeen ohjaajana. Ja taas koin uusia oivalluksia tällä kertaa perheitä voimauttavasti, upean erämaaluonnon auttaessa minua työssäni. Olin tullut kotiin. Sijaisuus päättyi, mutta elämä ohjaili alati muotoaan muuttavan luonteensa tavoin, tällä kertaa ohjelmapalveluista vastaavan pestiin. Pääsin täysin uusiin haasteisiin, tietokoneen taakse oppimaan koko asiakaspalvelupolun ensikontaktista palautekeskusteluihin ja analyyseihin asti. Välillä siivoilin varastoja ja tilailin materiaaleja, ohjasin ryhmiä, jonka jälkeen istuin leirinuotiolle, jonka jälkeen taas takaisin koneen ääreen - joko palavereihin, koulutuksiin, verkoston tapaamisiin tai asiakaskontakteihin. Jos joku olisi yli vuosikymmen takaperin minulle kertonut, mitä kaikkea tulen tämän paikan kautta kokemaan, en tiedä olisinko voinut uskoa. Mutta nyt voin! Olen päässyt mukaan niin monenlaisiin seikkailuihin; kansainvälisiin ja kotimaisiin koulutuksiin, upeisiin verkostoihin ja esimerkiksi juhlapuheen pitäjäksi Rautavaara-päiville Metsäkartanon edustajana - useasti kuitenkin myös ihanien asiakkaiden kanssa järvelle meloen tai muihin seikkailuihin. Jokainen päivä on ollut erilainen, uusi seikkailu. Ja on kai sitä joskus ohimennen tullut auteltua niin keittiön väkeä tiskinurkassa, vastaanotossa päivystäen kuin sänkyjä pedaten tai lumitöitä tehden, koska se kartanon väen tapa, yhdessä.