Paras työpaikka ikinä
"Ylivoimaisesti paras työpaikka, mitä on ollut. Kokonaisuutena tämä on vaan hyvä!" Näin aloittaa tarinansa Seppo, joka on tullut Metsäkartanolle huoltomiehen hommiin jo vuonna 1983. Maisema, työkaverit, vapaus (ja sen myötä myös vastuu!) ja se, että itse saa usein suunnitella työpäivänsä - nämä asiat ovat saaneet Sepon jäämään eläkeikään asti Metsäkartanolle. Parasta on pikkuremppahommat – ja miksei myös lumityöt, vaikka ne joskus päänvaivaa toki aiheuttavatkin. Ilmastoinnin korjaukset, putkityöt ja sähkötyöt Seppo jättää mielellään niiden alojen erikoisosaajille. Kattotiilien vaihto kuuluu raskaimpiin töihin, mutta hankalia töitä hän ei osaa nimetä. Ja töiden vaihtelevuus tekee työstä mielekästä - on luontopolut ja puuhuolto. Sepolle tämä on ”kuin toinen koti” tai vähän niin kuin oma yritys. Täällä kun on se kartanon henki!
Ennen ja nyt
Seppo aloitti Metsäkartanolla ensin osa-aikaisena kunnan palveluksessa. Turvelämmitykseen siirtyminen toi sitten lisää töitä, kun töitä tehtiin läpi vuorokauden. Silloin pieni soratie toi perille kartanolle, ja joskus piti laittaa kuusenhavuja tielle, että pääsi ajamaan kuravellistä läpi. Rakennuksia neljä: Päärakennus, lämpökeskus, Metsäpirtti ja Metsäkämppä. Seppo ja työpari-Kari huolehtivat kaksistaan talosta, ja keittiöllä kävi emäntä silloin, kun oli asiakkaita. Majoitusta oli päärakennuksessa ehkä 40-50 vuodepaikkaa. Asiakkaita oli alkuun vain satunnaisesti, ja ne tulivat kokoustamaan, syömään ja nukkumaan.
Seppo oli välillä poissa kartanolta 30 vuotta – velvollisuudet kutsuivat jatkamaan kotitilan töitä Rautavaaralla. Takaisin kartanolle Seppo tuli 2012, ja paljon oli muuttunut 30 vuodessa: paljon uusia rakennuksia, päärakennuksen laajennus, jäteveden puhdistamo, uutta tekniikkaa, hakelämmitys, henkilökuntaa tullut paljon lisää, nuorisokeskustoiminta…
Ja nyt sitten kohta koittaisi pikkuhiljaa aika jäädä vapaaherraksi – tai ”poistua takavasemmalle”, kuten Seppo itse sanoo.
Sepolta löytyy aina joku hauska tarina
Kämpältä tulee mieleen alkuvuosilta hauska juttu: eläkeläisryhmä tuli Metsäkämpälle retkeilemästä Holinrotkosta – tarkoituksena saunoa kämpän saunalla ja jatkaa sitten matkaa kohti kotia. Savottasauna piti huoltomiesten lämmittää valmiiksi, mutta asiakkaat olivatkin sitten patikoinnin päätteeksi liian väsyneitä saunaan ja jatkoivat matkaa suoraan pääpihalle, jossa bussi jo odotti. Niinpä sitten Seppo ja Kari menivät sitten asiakkaiden lähdettyä, päivän päätteeksi itse saunaan, ettei tuntien lämmitystyö menisi hukkaan. Ja kuinkas kävikään: uintireissun aikana tuuli löi oven lukkoon, ja siinä sitä sitten oltiin kelteisillään saunan ulkopuolella. Onneksi auton ovet olivat auki ja autossa ruuvimeisseli - ruuvarilla sitten irrotettiin ikkuna, josta päästiin sisälle saunaan.
Hienoja hetkiä ja kainoja toiveita
Mikä on ollut Sepon hienoin aamu työhistoriassa? ”Oli syksyinen usvainen aamu. Lämppäriltä kuljin kohti päärakennusta. Kuulin sitten musiikkia, joka voimistui pikkuhiljaa. Ihmettelin, mistä se kuului. Kreikkalainen Laonikos sieltä tuli pitkin polkua, harjua pitkin, ja soitti trumpetilla 'The Final Countdownia'. Se jäi mieleen hienona hetkenä.”
Ja lopuksi vielä Sepon työn jatkajalle kaino toive: "Jospa hakija olisi valmis sitoutumaan pitkäksi aikaa - kartano tarvitsee sitoutunutta henkilökuntaa."
Rekrytointi-pääsivulle