Huoltomiehen työ Metsäkartanolla sopii tekevälle ja oma-aloitteiselle sekä asiakaslähtöiselle persoonalle. Asiakas huomaa yksityiskohdat, ja moni huoltomiehen työ vaikuttaa vieraiden oleskeluun. "Tässä näkee kättensä jäljen. Työ palkitsee." Näin kuvailee huoltomiehen työtään Metsäkartanolla Kari Korkalainen. "Joustavuutta tarvitaan myös, koska ihan kaikkea ei voida ennustaa. Onneksi on toinen huoltomieskollega rinnalla, niin töitä voidaan jakaa, ja vapaista sopia." Tänä kesänä haetaan Karille työparia kiinteistöhuoltoon, kun pitkäaikainen työpari Seppo jää eläkkeelle.
Parasta työssä Karin mielestä: ympäristö ja vapaus suunnitella työt itse - "asiakkaat ja työyhteisö huomioiden tietysti", tarkentaa Kari. Vuodenkierto vaikuttaa paljon töihin: Lumen aika ja sulan maan aika ovat niin erilaisia Metsäkartanolla. Tylsintä työtehtävää Kari ei osaa nimetä, kun työ on kuulemma niin monipuolista ja mielenkiinto säilyy tekevälle. "Rutiinityöt eivät sopisi minulle", Kari vielä lisää. Karilla on levyseppähitsaajan koulutus, ja niitäkin taitoja on Metsäkartanon töissä saanut käyttää hyödykseen.
Karilla tuli maaliskuussa 40 vuotta täyteen Metsäkartanon palveluksessa.
(Tosin Kari oli jo talon rakennusaikana kartanolla putkitöissä paikallisen putkifirman palkkalistoilla!) Paikallinen kunnanjohtaja palkkasi miehen töihin kartanolle, jotta vastavalmistuneesta talosta pidettäisiin huolta; Nimike taisi olla tuolloin kiinteistönhoitaja tai talonmies. Ensin töitä oli kunnan palveluksessa osa-aikaisesti, kun talo ei ollut vielä kokoaikaisesti auki. Talo oli rakennettu, mutta ei oikein tiedetty, mihin tarkoitukseen. Taloesittelyitä ja erilaisia vierailuja oli vain tilauksesta, eikä kalusteita uudessa talossa vielä ollut. Eräs tarina juolahtaa tässä kohtaa Karin mieleen: "Ensimmäiseen ruokailevaan vierailuun piti kantaa lisäpöytä ja -penkit Pirtiltä, ja kantoavuksi tarjoutui kunnan virkamies. No hänpä sitten pyörtyi siinä matkalla raskasta pöytää minun kanssani kantaessaan. Onneksi mies virkosi siitä saman tien, ja selvittiin säikähdyksellä!" Toinen erikoinen sattumus tuli eteen hetimmiten, kun ruokasalin ensimmäinen lakkaus oli niin tahmeaa, että asiakkaat jäivät siihen kiinni!
Sitten perustettiinkin säätiö, ja jo puolen vuoden jälkeen talo alkoi täyttyä ryhmistä: leirikouluryhmiä tuli keväällä ja syksyllä. Ja loppu onkin Metsäkartanon ensimmäisten 40 vuoden historiaa.
"Olen viihtynyt hyvin työssäni. Yhden kerran olen hakenut isompaan kaupunkiin töihin – olisin jopa päässytkin, mutta lopuilta päädyimme jäämään tänne, niin perheenä Rautavaaralle kuin työntekijänä Metsäkartanolle", kertoilee Kari. "Oikea päätös oli!"
Kari on Rautavaaralta kotoisin. Pikkupoikana hän oli käynyt kartanon niemessä kalareissulla ja muisteli olleensa siellä joskus teltassa yötäkin. Siitä oli 12 km matkaa kotipaikalle – nykyinen koti on tuplaten matkan päässä kirkonkylällä. Maatalon poikana Kari kertoo aina tottuneensa tekemään työtä kuin työtä. Luonto, harrastukset, metsästys – Rautavaaralla kaikki on äärellä, eikä niitä tarvitse viikonloppuisin lähteä hakemaan muualta.
Kartanon alkuvuosina rakennettiin ensimmäinen erähotelli, jonka päätyyn tehtiin talonmiehen asunto, jossa Karikin asui neljä vuotta. Sitten piti muuttaa jo vähän kauemmas, eli päästä välillä pois työpaikalta - nimittäin työpäivät venyivät usein liian pitkiksi asiakkaiden soitellessa jopa yöllä ovikelloa! Tuo asunto oli muuten samalla Karin ja silloisen kihlatun ensimmäinen yhteinen koti. Karin vaimo nimittäin tuli kartanon keittiölle kaksi vuotta Karia myöhemmin, ja siitä lähtien se on ollut rakkautta ensi silmäyksellä. ”Ruskeat silmät ja niihin ihastuin!”
Metsäkartano on ollut aina aikaansa edellä kestävän tulevaisuuden vaalijana. Jo arkkitehti Lars Backer ajatteli ekologisesti Metsäkartanoa suunnitellessaan, mutta oikeastaan tuollainen ajattelu oli tuolloin alueella uutta. Sitten leirikouluopettaja Mauri Tiainen aloitti ns. viherajattelun talon sisällä. Myöhemmin tuli sertifikaattien kuten EU-kukan aika, ja kestävän kehityksen mukaista ajattelua alettiin tietoisesti painottamaan kaikissa toiminnoissa. (Tänä päivänä Metsäkartanolla on Green Key -sertifikaatti, Sustainable Travel Finland -merkki ja Yhteiskunnallinen Yritys -tunnus.)
Luonto on aina ollut Metsäkartanon tärkein voimavara. Aluksi Metsäpirtin ja Metsäkämpän välisellä rannalla kulki järven rantoja myötäillen kulkijoiden tekemä polku. Myös Pumpulikirkolle oli muotoutunut polku jo tuolloin. Sitten retkeilytoimintaa alettiin kehittämään rakentamalla kaksi erä- ja luontopolkua opasteineen. Joskus vuokrattiin kelkka ja tehtiin suoalueelle latu-ura nimeltään ”Kelolatu”. Hankerahoja alkoi saamaan helposti joskus 90-luvulla, ja niiden turvin rakennettiin laavuja ja muita retkeilyrakenteita. Korona-aikaan tehtiin oma maastopyöräreitti järven ympäri. Ja kesällä 2023 Tiilikkajärven kansallispuisto laajenee Metsäkartanon tontin rajaan asti.
Digitalisaatio ja automatiikka on muuttanut työtä, ja sillä saralla olisi myös paljon mahdollisuuksia kehittää kiinteistöhuoltoa, kunnossapitoa, työhyvinvointia ja viihtyvyyttä. Haasteena kehityksessä vain ovat usein kalliit investoinnit näinkin vanhoihin rakennuksiin. "Siinä olisin halunnut edetä nopeammin kuin olemme pystyneet".
Rekrytointi-pääsivulle