Ensimmäiset askeleet Roihu-hankkeessa
"Me perunoiden viljelijät!"
Kuinka luodaan kestävä ja kokeileva toimintakulttuuri, joka pysyy kiinni ajassa? Tai kuinka nuorten ja nuorten parissa työskentelevien ääni saadaan näkyville – siis toiveet ja tarpeet, nekin, jotka ovat piilossa? Nämä kysymykset mielessäni astun uudelle työmaalle, ensin Metsäkartanon ja sitten Hyvärilän Nuorisokeskukseen. Nyt olen Roihu-hankkeen projektipäällikkö, hankkeen moottori. Tämä hanke kestää kaksi vuotta ja sen tavoitteena on luoda nuorisokeskuksiin uusi tapa toimia – avoin, luova ja kokeileva toimintakulttuuri, joka pystyy vastaamaan rohkeammin ja vaikuttavammin nuorten ja nuorisotyön tämänhetkiseen ja tulevaisuuden tarpeisiin. En voi olla kuin innoissani, sillä nämä mielessä pyörivät kysymykset ovat niin kovin monitahoiset, ne haastavat. Enkä vielä tarkalleen tiedä, mitä tuleman pitää – ei kukaan tiedä.
Nyt siis jalat maahan ja kohti uuden luomista tai paremmin sanoen, sen mahdollistamista. Hanke alkaa jalkautumalla näiden keskusten maailmaan; alan tutustua henkilökuntaan ja hyppään mukaan leirikouluihin, jututan opettajia ja hymyilen seuratessani eläviä ja nauravia nuoria. On sesonkiaika, olen siis yhtäkkiä ympäristössä, joka on täynnä elämää. Ja kuitenkin, vilkkaasta ajasta huolimatta vastaanotto niin Hyvärilässä kuin Metsäkartanossa on erittäin lämminhenkinen. Saa olla aito, oma itsensä ja ajattelen, että näin sen pitääkin olla – perusta, jolle rakennetaan. Pikkuhiljaa alan tulla tutuksi, kohtaan ja keskustelen niin asiakkaiden kuin henkilökunnan kanssa. Nautin näistä kohtaamisista ja jokainen antaa minulle jotakin uutta. Ja mitä syvemmälle pääsen, sitä haastavammilta nuo mielessä pyörivät kysymykset alkavat kuulostaa. Ajattelen, että täytyy siis sukeltaa vieläkin syvemmälle. Se vaatii rohkeutta, ei ainoastaan minulta, vaan myös ja ennen kaikkea henkilökunnalta.
Jään pohtimaan, mitä tämä hanke tosiasiallisesti vaatii. No, ensin pitää osata kuolla ja sitten, syntyä uudestaan – nyt puhutaan muutoksesta. Se vaatii rohkeutta, jopa luopumista ja riisumista, mutta samalla, sen tulisi kuoria esille ja kirkastaa sitä hyvää ja niitä vahvuuksia, jotka ovat jo olemassa. Tätä hanketta määrittelee siis asiakkaat, heidän äänensä ja tarpeensa, mutta yhtä lailla elintärkeää roolia pitää henkilökunta, heidän voimavaransa, kokemus ja vahvuudet. Heillä on parempi tieto kuin minulla ja se viisaus, jonka kautta toimintakulttuurin muutos on mahdollista – hanketta tehdään yhteistyössä, ei yksin, eikä erikseen. En ole siis tuomassa tänne säkillistä perunoita, vaan pikemmin oppimassa yhdessä, kuinka niitä perunoita viljellään.
Roihu-hankkeen projektipäällikkö / taiteilija-muotoilija
Anu Mantsinen
Anuun voit tutustua lisää Anun omilla verkkosivuilla.