Metsäkämpän tarina

Metsäkämppä Ylä-Keyrityn rannalla 

Sotien jälkeen maan jälleenrakentaminen ja sotakorvausten maksaminen näkyi tuntuvana metsäinhakkuiden lisääntymisenä. Myös valtion metsät joutuivat laajojen hakkuiden kohteeksi ja miehille riitti raskasta työtä. 

Laajat savotat synnyttivät tarpeen kämppien rakentamiselle ja huoltoyhteyksien parantamiselle. Rautavaaralle nousi salojen keskelle monta suurikokoista kämppää kuten Uiton, Kankaisen, Sieran ja Keyrityn kämpät (Keyrityn kämpästä käytetään tässä yhteydessä nimitystä Metsäkämppä). Kämppiä rakennuttivat niin yksityiset yhtiöt kuin Metsähallitus. Kämpät paransivat huomattavasti jätkän elinolosuhteita verrattuna ennen sotia vallinneeseen tilanteeseen. 

Metsäkämppä Ylä-Keyrityllä on rakennettu 1955 ja työn on tehnyt Metsähallitus, jonka mailla kämppä sijaitsee. Kämppään kuuluu päärakennuksen lisäksi talli, sauna ja huoltorakennus. Päärakennuksessa oli tilat erikseen jätkille (teko- ja hevosmiehet), emännälle ja työnjohdolle (pomot ja kympit). Kämppä oli varsinaisessa käytössä vain muutaman vuoden. 

Parhaimmillaan kämpässä majaili alun kolmattakymmentä jätkää. Elämä oli hyvin sosiaalista, koska majoittuminen tapahtui samassa tilassa. Vain makuualusta eli ritsi oli henkilökohtaisesti nimetty.  

Ruokapuolesta kämpällä huolehti emäntä. Ruoka tarjoiltiin keittiöstä isoon tupaan avautuvan luukun kautta. Keittiössä käynti jätkiltä oli kielletty. 

Iso kämpän tupa oli koko kämppäkulttuurin keskus. Siellä pitkien pöytien ääressä ruokailtiin raskaiden työpäivien aluksi ja lopuksi, siellä puhdetöinä korjattiin rikkimenneitä työkaluja, siellä tarinoitiin, pelattiin korttia iltaviihdykkeenä ja luonnollisesti nukuttiin. Siellä ihmiskohtalo löysi toisensa, siellä iloittiin ja kärsittiin. 

Rakennuksen toisessa päässä sijaitsi ns. terävä pää, jossa työnjohto majaili ja teki kirjalliset työnsä. Sieltä käsin myös rahaliikenne hoitui; muistona tästä kassakaappi huoneen nurkassa. Kämpällä oli pomo, hänellä apunaan kympit ja vielä jakomiehet, joiden tehtävä oli jo kaadettujen tukkipuiden jakomerkinnät ennen runkojen katkaisua. 

Tarinan on kirjoittanut Erkki Pursiainen

Ota yhteyttä!